Tähän usein esitettyyn kysymykseen on monia vastauksia, joiden sisältö riippuu kulloisestakin vastaajasta. Ammattilaisen vastaus on tietysti; kannattaa. Verhoilun maksajan kannalta kysymys on monimuotoisempi.
Huonekalujen verhoilua suunniteltaessa kannattaa puntaroida ainakin seuraavia seikkoja;
- tuolien ja sohvien käyttömukavuus
- sopivuus muuhun sisustukseen
- tunnearvo
Usein on niin, että halpahuonekalukaupasta saa uuden sohvan edullisemmin kuin uudistetun sohvan verhoilijalta. Yhtä usein on myös niin, että edullisen sohvan materiaalit ja valmistustapa eivät vastaa vanhan, korjatun sohvan tasoa. Kaupasta haettu halpa on pehmusteiltaan ja helposti myös pintamateriaaliltaan sellainen, että sen käyttöikä jää hyvin lyhyeksi. Kun taas käytössä istujaa miellyttäväksi todettu ysärihuonekalu uusitaan tarvittavilta osin, saadaan sille helposti toinen 15–20 vuotta uutta elämää. Hinta voi olla kaksinkertainen halparatkaisuun verrattuna, mutta käyttöikä helposti kolmin- tai nelinkertainen. Vastaus otsikon kysymykseen siis on: kannattaa!
Olohuoneen kulmasohva on juuri oikean kokoinen eikä vastaavaa kaupasta löydy. Avokonttorin sekalaiset toimistokalusteet ja sermit halutaan yhtenäistää ilmeeltään. Uuteen, väreiltään aiemmasta asunnosta poikkeavaan kotiin muutettaessa liki uudet, mutta hyvät nojatuolit riitelevät seinien ja lattian kanssa. Veneeseen tarvitaan uusi patjasto homehtuneiden tilalle. Tässä vain muutama esimerkki tilanteista, jolloin on järkevää tai jopa ainoa vaihtoehto käyttää verhoilun ammattilaista.
Kun se mummolaan sodan jälkeen hankittu tuoli tai vanhempien aikanaan häälahjaksi saama sohvakalusto on lähdössä kierrätykseen, herää jälkikasvu helposti miettimään huonekalujen tunnearvoa. Taas otetaan yhteys verhoilijaan. 1950-luvun ja sitä vanhempien huonekalujen korjaaminen on varsin edullista, mikäli kyseessä on pelkkä kankaan vaihto; kangasmenekit ovat pienempiä kuin nykyhuonekaluissa ja työmäärä myös usein kohtuullinen. Jos taas isoon sohvaan tehdään täydellinen peruskorjaus uusien joustimet ja pehmustus, hinta nousee merkittävästi. Jos ajatellaan verhoilun tarpeessa olevien huonekalujen jälleenmyyntiarvoa, ei pienellä pintaremontilla saada aikaan juuri muuta kuin paha mieli. Peruskorjauksen hintaa taas on ostajalta vaikea saada. Tällaisessa tapauksessa siis verhoilun kannattavuuden ratkaisee omistajan tunneside huonekaluun – suhteessa lompakon paksuuteen.